Päivä alkoi minulla 1,5h unien jälkeen, kun tyttö heräsi ja itse saanut enään sitten unta.

Aamulla klo 5 auto startattiin. Tyttö valitteli jo nälkäänsä klo 6.30 aikoihin, ku ajelin vielä. Muuten kyllä nukkui ihme kyllä koko matkan.

Sairaalaan päästyä klo 7 sitten sanottiinkin, että klo 8 alkaa syötteleen tyttö tyrmään, että josko nukkuis sitten kuvauksessa.Tyttö jaksoi todella hienosti pötköttää tunnin. Ensin näytti katselevan peiliin ja muikistelivan peilikuvalleen ja sitten nukahti 😊 Sitten mentiin osastolle odotteleen kuvien tuloksia.

Röntgenlääkäri ei lopulta kerennyt antaa lausuntoa, mutta ortopedi vilkas pikkusen ja kertoi jo sen että lonkan luut niin paksut, että ei asetu kuppiin.. Tai näin minä sen ymmärsin. Ensi tiistaina katsovat palaverissa kuvat ja soittelevat sitten.

Aikasemman käynnin verikokeistakin kyselin, niin oli joku d-vitamiiniin liittyvä arvo alhainen, niin nyt väliaikaisesti nostettiin 8 tippaan annostus.

Päivä oli siis kaikin puolin hyvä 😊

Eilen iskikin sitten ahistus. Mietin, että käveleekö tyttöni koskaan? Seisooko edes? Itkin sitä aikani. Yritän miettiä, että lääkärit pystyy nykyään vaikka mihin ja tiede myös koko ajan kehittyy. Mutta välillä se ja lyö kovasti! Miksi meille? Minkä takia? Miten tyttö pärjää tulevaisuudessa? Ja paljon muuta.

Tänään lähdemme mökkeileen koko perheen voimin viikonlopuksi ja sitten palataan arkeen, kun mies palaa kesälomalta töihin.

Hyvää viikonloppua itsekullekkin! 😊

P.s. Kuvien lisäily ei jostain syystä onnistu😐