Jonku tovin ollaan mietitty ystäväni kanssa, että josko lähdettäisiin reissuun Helsinkiin :)
Nyt lopulta lyötiin lukkoon ajankohta ja ostettiin vielä liput Elämä Lapselle -konserttiinkin :)

No, hups vain... Tosiaan lääkäri sitten soitti tiistaina ja meinasi, että kiirellisenä tehdään ct kuvaus sekä unitutkimus. Haluavat katsoa tarkemmin miltä rintarangan ja niskanalueen ahtaumat näyttää eli pitääkö leikata. Unitutkimuksella haluavat ainaki katsoa, miten hengitys kulkee nukkuessa. 
Siitähän alkoikin sitten jännitys, että no päässäänkö reissuun vai eikö.

Päivää ennen käynnistystä, olihan se valtava :D


Eilen samalla, kun järjestelin paikkoja illan vaatekutsuja varten soittelin samalla ympäri Oyssia. Selittelin tilannetta, että haluaisin tietää ajankohtaa, että kerkeen tarvittaessa liput myydä jne. Lopulta sitte kävi niin hyvä tuuri, että ct tutkimus tehdään maanantai aamuna ja unitutkimus lokakuussa, kun se ei kuitenkaa niin hätänen ole, niin saadaan reissuun lähteä eikä tarvi odotella mahdollisia peruutuksia.
Eli siis pääsen konserttiin, näkemään ihania ihmisiä joilla on tavalla tai toisella luustosairaus tuttu sekä myös näen äitejä jotka odotti samoihin aikoihin <3
Mutta nyt jännitetään ensin ct tutkimus ja sitten voikin alkaa matkakuumetta kerään :D

Pieni rakkauspakkaus massussa vielä <3

Ja noita ultrakuvia on ja paljon! Sitä
sai kyllä rampata ja paljon.

Oli kivat vaatekutsutki kaikinpuolin eilen... Harmitti vain jälkikäteen, kun oon aina niin kiireinen silloin, että ei ehdi kauheasti seurustella.. Onneksi oli monta lisäkättä kuitenkin Ennin hoidossa :D Tuli taas hankittua itselle kauhean loven lompakkoon, mutta minkäs teet, kun ne on vaan niin ihania :D Samalla juhlimme myös Ennin 2kk päivää :)
Enni sitten illan mullisteli mulle. Alahuuli törröllä änisi ja vinku niin, että taisi olla juorut olla, kun äiti ei ollut ehtiny tarpeeksi sylitellä :D

Ei niin hyvä kuva, mutta kertoneen
mitä mieltä Enni oli ollut illan kulusta :D

Jos nyt yrittäisin kuitenkin ottaa tavoitteeksi kameran tyhjentämisen, niin saisin vähän parempia kuvia kuin tällä puhelimella :)

Se on muuten jännä, kun sitä on pitänyt aina itsestäänselvyytenä, että lapsi on terve. Sitten kun se tulee se tieto, että voikin olla sairas, niin sitä aikansa taistelee ajatusta vastaan ja eikä hyväksy sitä asiaa. Sitten lopulta sen hyväksyy ja toivoo vain, että lapsi olisi mahdollisimman terve.

Muistan kun menin kesäkuun alussa Kemiin osastolle, kun tuli supisteluja 2min välein. Onneksi rauhottuivat, mutta oli paikat jo auenneet. Yön olon jälkeen laittoivat kotia. Sitä ajatteli, että no sehän kuuluu asiaan, vaikka oloni oli todella vaikea. 
Kontrollikäynti oli sitten Kemissä lapsiveden määrän takia parin päivän päästä. Ultralla tarkistettiin sitten tarkemmin paikatkin, kun oli supistelut vähentynyt. Eipä ne ollutkaan asiat niin hyvin, kun luultiin. Kalvo oli jo suppiloitunut ym. Olin siis rv 33+?. Kiireellä Ouluun, osastolle kortisonipiikeille ja makkuutushoitoon.
Kyllä siinä viikon aikana ehti vaikka ja mitä miettiä, kun olit yksin huoneessasi ja et saanu liikkua. Silloin vaan ajattelin, kun päästäisi edes viikko eteenpäin, koska rv 34 on jo ratkaseva.
Siellä kävin myös kovia taisteluja pääni kanssa yksin ollessani, kun silloin oli epäilynä että Ennillä on OI. Ja yksi lääkäri meinotteli, että tulee kuukausien sairaalassa olo vauvalle kun syntyy :(
Sen reissun aikana myös vähennettiin vettä reilu litra, olihan se olo kevyt sen jälkeen hetken aikaa xD Sitten pääsin kotia makuuhoitoon, kunhan en hoida lapsia. Siitähän se jatkuva sairaalassa olo alkoikin milloin minkäkin takia olin sairaalassa Kemissä tai Oulussa.

Isoja ja pieniä sekä iloisia ja surullisia mietteitä tälle iltaa siis!

Hyvää viikonloppua kaikille! :)